Kyyneleitä on valunut riittämiin ja epätoivon tunteita oon myös kokenut. Tähän mennessä oon soittanut päivässä ainakin yhden itkupuhelun kotiin, saa nähdä miten tänään käy.
Ensimmäinen aamu, täällä on kyllä helppoa kun ei tarvitse meikata lainkaan!
Ensimmäinen ilta oli kaikkein kauhein, olin niin väsynyt, nälkäinen, peloissani ja oli ihan älyttömän kuuma. Lennot meni tosi hyvin ja junamatkakin sujui ongelmitta. Junasta mun piti vaihtaa metroon ja varmaan yli tunnin yritin ostaa kuukausilippua julkisiin, mutta turhaan, kukaan ei ymmärtänyt englantia. Sitten päätin ostaa vain kertalipun ja matkustin M3:lla Porta Romanaan. Sen jälkeen kävelin n. 15-20 min toimistolle jossa minua odoteltiin. Siellä kerrottiin vain vähän yleisiä juttuja ja sain seuraavan päivän castingit. Sen jälkeen pääsin asunnolle. Halusin vain itkeä koko illan enkä olisi halunnut mitään niin paljon kuin tulla seuraavalla lennolla takaisin Suomeen enkä enää ikinä palata tänne.
Yön nukuin kuitenkin hyvin ja klo 10 lähdimme ensimmäiseen castingiin kahden muun tytön kanssa, tämä oli Riccardo Grassin casting. Siellä vain osalta otettiin mallikortti ja he pääsivät kävelemään, mä olin yksi niistä! Siitä pidemmälle en päässyt, mutta olin silti parempi kuin joku muu, jolta ei otettu edes mallikorttia. Seuraavaksi mun piti mennä Blumarinen castingin Montenapoleoneen, mutta matka ei sujunut ihan mutkitta joten missasin sen. Olin tosi peloissani, että Roberta mallitoimistollani suuttuisi minulle tosi paljon. Tässä vaiheessa olin jo tosi nälkäinen ja janoinen ja itkuhan siinä sitten tuli ja juttelin äitin kanssa. Minulla oli Les Copainsin casting samalla kadulla kuin Blumarinen joten sinne ehtisin ja löysin hyvin, onneksi koska se oli todella tärkeä.
Kun olin menossa sinne en saanut sitä ovea millään auki, siinä oli nappuloita joita painoin ja kyselin myös ohikulkijoiden neuvoa mutta kukaan ei osannut auttaa. Lopula onnekseni sieltä tuli yksi malli ulos ja pääsin sisään. Se oli todella nopea, siellä katsottiin mun mallikortti ja silmäiltiin nopeasti minua jonka jälkeen vain todettiin, että olen liian laiha. Tämän jälkeen minun piti mennä sinne Blumarineen jonka olin missannut, siellä katsottiin mallikortti ja kävely ja se oli siinä.
Tämän jälkeen oli vielä 2 jäljellä, Elisa Gaito ja Closed. Vähän kyllä jännitti miten ehtisin kun se Blumarine tuli vielä sihen väliin mutta löysin lopulta oikeaan paikkaan ja vieläpä ajoissa. Elisa Gaitolla katsottiin taas kortti ja kävely. Sitten vielä viimeinen. Closediin mennessä mulla oli taas hankaluuksia koska mulla ei ollut nettiä ja paikalliset eivät oikein osanneet neuvoa, mutta löysin kuitenkin sinnekkin. Siellä sain koittaa kolmet erilaiset housut. Sitten suuntasin metroll Duomoon mistä minun piti ostaa metrolippu koko kuulaudeksi ja vihdoin sekin onnistui. Sen jälkeen menin toimistolle ja kukaan ei ollut onneksi vihainen. He sanoivat, että on ihan normaalia missata castingeja eikä tarvitse pelätä.
Kun vihdoin pääsin illalla asunnolle söin vähän ja valmustauduin vähän koska tapaisimme Mirkan kanssa Duomolla! Mirka on myös Modelpointin malli ja plimme silloin kuukausi sitten täällä yhdessä Sarin kanssa kiertelemässä toimistoja. Mirka sanoi jo silloin, että olen hänen Milanon pikkusisko joten Mirka on mun Milanon isosisko <3 Duomolla söimme jätskit jotka sulivat super bopeati koska oli niin kuuma, hyvää se kuitenkin oli. Vaihdettiin kuulumiset ja rupateltiin Duomon portailla jonka jälkeen suuntasimme kumpikin kotiin.
Eilen minulla ei pitänyt olla yhtään castingia. Menin aamulla ostamaan italialaisen puhelinliittymän ja sen jälkeen menin toimistolle. Siellä otettiin muutamat polaroidit ja kasi videota, toisessa kerroin nimeni, ikäni, mistä tulen ja toimistoni, näytin profiilit ja lopussa piti hymyillä. Toisessa videossa minun piti kävellä ja se kuvattiin. Olisi tosi mielenkiintoista nähä ne! :D Sitten tajusin etten saa vaihdettua sim-korttia koska se avain millä sen luukun saa auki on kotona. Tämäkin päivä tulisi selvitä ilman nettiä. Sitten sain ne kaksi castingia joihin en ollut lainkaan varautunut vaan suunnitelmissani oli ollut mennä markettiin ostamaan vihdoinkin ruokaa. Sitten kuitenkin suunnistin jälleen Montenapoleoneen Blumarinen castingiin..taas. Siellä oli tosi paljon tyttöjä ja designerit oli myös paikalla. Pitkän jonotuksen jälkeen olisi ollut minun vuoro, mutta minulla ei ollut callbackia vaan toimistoni vain käski minun mennä uudelleen joten jouduin istumaan takaisin ja odottelemaan. Hetken kuluttua tultiin sanomaan että casting on loppu ja sitten vain lähdin pois eli aika turha reissu sekin. Tämän jälkeen minulla oli Liu Jo:n cating! Sinne olikin jonkun verran kävelymatkaa metroasemalta ja tuli tosi kuuma. Paikkalla oli myös muita tyttöjä ja odottelimme jonkun aikaa. Meiltä otettiin mallikortit ja osalle ne tuotiin takaisin ja heidän piti lähteä. Mä pääsin kuitenkin taas vähän pidemmälle ja pääsin kävelemään mutta siitä en taaskaan päässyt pidemmälle.
Vihdoin castingit ohi! Mun piti mennä käymään vielä uudestaan siellä puhelinliikkeessä vaihtamassa sim-kortit, se sujui onenksi helposti. Vihdoinkin pääsin markettiin ja sain ruokaa!! Ostin jonkun verran ruokaa eikä se ollut kovinkaan kallista verrattuna Suomeen.
Meillä on ihan kiva ja suht siisti huone, mutta puutteita löytyy sillä esim lautasia tai mukeja ei ole lainkaan, täällä on 1 haarukka, 2 muovihaarukkaa, 2 ruokaveistä ja 2 isoa lusikkaa..söin siinä sitten puoli pussillista karkkia jonka onin ostanut koska olin niin loppu näistä kahdesta päivästä ja elänyt lähes ilman ruokaa. Tosiaan sen verran ehtisin sitä syömään ennen kuin pääsin tekemään salaattia koska ensin mun piti tyhjentää matkalaukun päällinen, avata lukko ja sitten vetoketju, sen jälkeene etsiä muovikippo jonka äiti oli käskenyt onneksi ottaa mukaan ja sitten kaikki piti laittaa takaisin, ei siis ihan helppoa tä "matkalaukusta" eläminen. Mutta vihdoin sain tehtyä lohisalaattia ja jälkiruoaksi söin mansikoita. Myöhemmin illalla söin vielä hedelmiä. Eilinen ilta oli eka jolloin oli vähän "kotoisampi" olo, sain vain makoilla ja syödä ja soitin kavereillekkin Suomeen enkä itkenyt illalla.
Mun kanssa samassa huoneessa on Emily joka asuu Australiassa ja eilen saapui toinen tyttö joka on Kanadasta. Molemmat ovat tosi mukavia ja muutkin asunnon tytöt ovat ihan kivoja. Osa polttaa ja ne polttaa sisällä josta en tykkää kyllä yhtään, mutta onneksi huoneemme ovat kauimpana toisistaan. Täällä on myös yllättävän helppo kysyä apua ihmisiltä vaikka on vieras kieli ja muidenkin mallien kanssa tulee hyvin toimeen ja aina autetaan toisiamme vaikka oltaisiinkin täysin tuntemattomia toisillemme.
Nyt asiat alkaa pikkuhiljaa järjestymään, mulla on metrokortti, puhelinliittymä ja netti sekä ruokaa. Ihanaa kun nyt on viikonloppu ja saa vähän rauhoittua. Tänään meillä on suunnitelmissa nähdä Mirkan kanssa Duomossa josta kävelemme Porta Genovaan ja etsimme kivan lounaspaikan.
Tiivistettynä siis vaikeuksia on ollut ja tekee usein mieli vain itkeä ja haluaisin kotiin, mutta kai kaikki nyt alkaa hieman järjestyä ja mennä paremmin. Mutta kotia ja perhettä kyllä ikävöin kovasti, olette super rakkaita <3
-Jenna
Voi että, kaikenlaista! Mutta vaikeudet vahvistaa ja kesän lopulla voit sanoo, että rohkeus kannatti! Tsemppiä! Ajattelen sua! <3
VastaaPoista