BUONGIORNO!

Eli huomenta! En aluksi ees oikein tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta kuulin ihmisten sanovan sitä ja huomasin, että erityisesti aamuisin joten pystyin siitä päättelemään sen. Hassua miten pienessä ajassa voi oppia jo joitakin sanoja ihan vain kuuntelemalla ja päättelemällä. 

Itse opin mm nämä sanat sen 4 päivän aikana:

Ciao! - Moi/Hei!

Allora - Noniin

Buongiorno! - Huomenta!

Buananotte! - Hyvää yötä!

Grazie. - Kiitos.

Conto - Lasku

Per me - Vain minulle

Pomodoro - Tomaatti

Fragola - Mansikka

Bello - Kaunis

Ainakin saavuttiin tai lähdettiin paikalta niin kaikki huutelivat Ciao ciao! 

Mun matka alkoi siis 26.4. vähän yli 8 oli lähtö kotoa määränpäänä Helsinki - Munich - Milano. Sää oli kylmä ja sateinen, mutta sepä ei täällä Suomessa yllättänyt...lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä Turun kautta josta nappasimme mukaan toisen mallin, Mirkan. 

Olin ihan pihalla kaikesta lentokentällä, koska tämä oli ensimmäinen kertani lentokoneessa. Lentomme lähti kello 12.55 joten meillä oli ihan kivasti aikaa odottaa lentokentällä ja käydä asioita läpi, näin myös siinä kohtaa ekaa kertaa mallikansioni! 

Kun astuin lentokoneeseen mua alkoi ahdistaa..se oli niin ahdas ja pieni ja siellä oli kuuma. Olin varautunut neuletakilla, huivilla ja villasukilla koska kaikki oli sanonut, että lentokoneessa on aina niin kylmä, eipä ollut tässä. En varmaan sanonut montaa sanaa ennen nousua sillä mua jännitti niin paljon. Nousu..se oli ihan kauhea, silmät vetisinä mä siinä istuin ja luulin kuolevani. Onneksi kaikki meni hyvin ja matka jatkui tasaisena ja rauhallisena. Hetken oli mukavaa lentokoneessa, mutta sitten alkoi lasku joka koitui mulle vielä pahemmaksi kuin nousu, mulle tuli tosi huono olo. No, olo parantui ja oltiin Munichin lentokentällä. Vau! Se on tosi hieno ja iso lentokenttä jossa voi kuluttaa helposti useammankin tunnin. Seuraava lentomme lähti 15.15 kohti Milanon Malpensan lentokenttää. Enää mua ei pelottanut ja ahdistanut se nousu, mutta edellinen lasku oli liiankin hyvin mielessä. Matka meni muuten ihan hyvin, mutta laskussa mulla tuli edellistäkin huonompi olo. Kun lennosta selvittiin ja olo parantui menimme hakemaan matkalaukkujamme. Arvata saattaa miten siinä sitten kävi. Kaikkien muitten matkalaukut tuli paitsi mun. Kyllä siinä meinas itku tulla kun oli niin väsynyt ja oli ollut niin huono olo ja sitten tämä..

Kun olimme ilmoittaneet laukkuni kadonneeksi lähdimme junalla kohti hotellia. Kävimme nopeasti jättämässä tavaroita hotellille ja sitten kiiruhdimme kaupungille ostamaan mulle vaatteita ja kaikkea muuta tarpeellista. Se oli kyllä nopein shoppailureissu, mitä oon ikinä tehnyt. Sen jälkeen kaikilla oli kiljuva nälkä ja menimme ensimmäiseen ravintolaan joka vastaan tuli. Ruoka oli ihan ok, mutta vähän mua inhotti se eikä muutkaan mitenkää erityisen tyytyväisiä olleet.

Seuraavana päivänä meillä oli kuusi toimistoa kierrettävänä. Aluksi en oikein edes jännittänyt koska en varmaan ihan tajunnut mihin olin todella menossa ja mitä olin tekemässä. Kun saavuimme ensimmäisen mallitoimiston ovelle todellisuus iski, tämä on ihan oikeasti totta ja olen menossa esittäytymään noille ihmisille jotka ovat nähneet satoja malleja joista he haluavat vain juuri ne tietyt. Eka toimisto oli hyvä kokemus vaikka en sieltä saanutkaan sopimusta, koska en ollut ihan heidän tyylinen, Mirkan puolestaan he olisivat halunnet. Toinen toimistomme oli Boom. Odottelimme hetken sohvalla ja täytimme lapun jossa kyseltiin kaikenlaista. Hetken päästä meidät tultiin noutamaan ja menimme Mirkan kanssa vaihtamaan bikinit ja korkkarit päälle. Meitä odotti nainen joka todellakin tiesi mitä halusi ja oli melko ankaran oloinen, mutta yllätyksekseni nainen hymyily ja sanoi perfect! mun kävelystäni. Toinen nainen otti mitat ja kuvat. Olimme Mirkan kanssa täysin varmoja, että tämä toimisto ei ollut lainkaan kiinnostunut meistä. Kun olimme lähdössä tämä tiukka nainen oli muuttunut lempeäksi ja sanoi oudosti, että ehkä näemme pian uudestaan ja myös muut työntekijät istuivat silmät säihkyen työpisteillään katsoen ja hyvästellen meidät. Kun olimme ottaneet muutaman metrin toimiston ovelta Sarin kasvoille levisi hymy ja alkoi nauru. Toimisto halusi meidät molemmat! Siis joku ihan oikeasti haluaa just mut!?! En voinut uskoa sitä todeksi ja en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa ja hyppelin iloisensekaisissa fiiliksissä pitkin Milanon katuja! Olin ehkä lähtenyt vähän sillä asenteella liikkeelle, että ei kukaan minua halua. 

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa vielä neljään muuhun toimistoon. Monessa toimistossa oltiin ilmeisesti kiinnostuneita ja sain kuulla, että minussa on potentiaalia. Kohtalokseni koituivat kuitenkin pituus, ujous ja se että minulla on vielä vuosi koulua jäljellä.

Kävimme päivällä ihanassa ravintolassa! Luulimme sitä ulkoa ensin pieneksi kahvilaksi, mutta ovien takaa paljastuikin suuri ja tasokas ravintola. Istuimme huoneessa josta oli myös kulku puutarhaan. Maistoin siellä ensimmäistä kertaa avocadoa ja se oli kyllä hyvää.

Seuraavana päivänä oli tiedossa sama kuvio eli kuusi kierrettävää toimistoa. Matkustimme alkumatkasta ratikalla jonka jälkeen oli tarkoitus vaihtaa metroon. Metroon emme kuitenkaan päässeet metrolakon vuoksi..ei auttanut kuin odottaa bussia. Bussin olisi pitänyt tulla jo puolen tunnin odotuksen jälkeen, mutta se ei tullut vaikka odotimme 45 minuuttia sitä. Päivä oli ihan super kuuma ja kaikki julkiset oli ihan täynnä. Loppujen lopuksi aikaa kului niin paljon, että meidän oli pakko jättää yksi toimisto välistä. Aamupäivän vaikeuksien jälkeen kaikki muuttui taas iloksi sillä myös päivän viimeinen toimisto olisi halunnut minut!

Toisena päivänä eli tiistaina oli myös mun syntymäpäivä, kieltämättä hieman erilainen syntymäpäivä, mutta en valita kyllä yhtään! Aurinkoa, lämpöä, komeita miesmalleja, hyvää ruokaa ja yksi toimistokin olisi vielä halunnut minut!

Yksi toimisto sijaitsi Moscovassa joka oli todella ihanaa seutua. Ehkä vähän uudempia ja modernimpia rakennuksia ja ison maailman meininkiä enemmän. Me suomitytöt taisimme kyllä erottua joukosta menimme sitten mihin tahansa. Hassua, että vaaleat hiukset ja muutenkin vaalea olemus on jotenkin nin erikoista, kun itse ei tajua sitä koska on aina tottunut siihen. Meiltä kysyttiin muutaman kerran, että olemmeko ruotsalaisia.

Italiassa ihmiset ovat kyllä niin iloisia ja ystävällisiä kuten tässäkin kuvassa tuo mies. En kyllä kuvannut miestä vaan takana häämöttävää Moschinoa x)  mutta fiilis välittyy hyvin tästä kuvasta! 

Illemmalla ehdittiin käymään vielä nopeasti Duomossa ja ihastelemassa Duomo di Milanoa. Olin nähnyt siitä paljon kuvia, mutta se oli kyllä paikan päällä ihan erilainen ja todella kaunis. Siinä on todellakin nähty vaivaa ja aikaa on mennyt varmasti paljon. Duomosta löytyi myös niin Versacen, Louis Vuittonin kuin Pradankin liikkeet.

Duomosta lähdimme vielä syömään. Menimme sushi-paikkaan ja mulla oli vähän ennakkoluuloja sushista, koska olin kerran maistanut sitä laivalla ja se oli tosi pahaa. Tilasimme vaikka kuinka paljon kaikkea erilaista ja se olikin tosi hyvää! Positiivinen yllätys siis!

Keskiviikkona sitten alkoikin taas matka kohti kotia. Kävin aamulla nopeasti apteekissa ostamassa pahoinvointilääkettä, mutta epäilen että se on kyllä oikeasti jotain närästyslääkettä, koska kaikki lukee italiaksi. Aamulla kun olin lähdössä apteekkiin ja odottelin hissiä tervehti ystävällinen rouva, hotellin siivooja minua ja sanoi italiaksi, että olen kaunis. Se piristi päivää ja oli ihan hauska koska Suomessa ei ehkä niin paljon tuollaisia kehuja tuntemattomille jaella. Matka kotiin meni kuitenkin ihan hyvin. Tai no..lento Milanosta Munichiin oli 45min myöhässä. Kun sitten saavuimme Munichiin meidät vietiin lentokenttäbussilla lentokentän ovelle ja juoksimme koko valtavan lentokentän läpi ja lopulta saavuimme samaan paikkaan mistä olimme hetki sitten lähtenyt bussilla, ehkä hieman turhauttavaa. Tämä on ehkä vain vähän huvittavaa, mutta kun saavuimme Helsinki-Vantaalle oli melkein kaikki jo nousseet paikoiltaan ja olimme lähdössä ulos, kun kuulutettiin että kaikkien pitää istua takaisin paikoilleen. Olimme pysähtyneet puoli metriä liian aikaisin ja ovea ei saatu auki. Ajoimme siis puoli metriä eteenpäin ja pääsimme vihdoin ulos x)

Nyt sitä voi hymyillä sillä muutto Milanoon häämöttää jo noin kahden viikon päästä. Toimisto johon menen on Boom. Oli hauska sattuma, että menen juuri tuolle toimistolle, sillä selailin sunnuntaina maanantaina kierrettävien toimistojen nettisivuja ja mietin, että tuolla voisin ehkä jopa nähdä itseni. Odotan ja jännitän. Kaikki on tapahtunut aika nopeasti ja kaikki on niin uutta ja erilaista, mutta oon tosi innoissani. Vielä tulee varmasti ahdistusstressipaniikki kohtaus, mutta kaikesta selvitään ja kesästä tulee ihana! Asun ensimmäistä kertaa ihan yksin. Lähden 3.6. ja tulen kotiin heinäkuun lopulla tai puolessa välissä. Hassua etten tiedä edes koska tulen kotiin. Varmasti tulee ikävä kotia, perhettä ja ystäviä, mutta kyllä mä pärjään! 

Onneksi Mirkakin on nyt Milanossa ja voimme sitten yhdessä jakaa ilot ja surut. Tämä neljän päivän reissu oli aivan mahtava enkä olis halunnut jätä tota ihanaa kaupunkia joten kesä on varmasti parempi kuin mistä olen edes voinut ikinä unelmoida. Gelato eli jäätelö jäi maistamatta joten kesällä varmasti maistan sitäkin!

-Jenna-