HUKASSA

Olen tämän viikon miettinyt vuoden takaisia tunnelmia. Olimme juuri muuttaneet omaan ekaan kotiin, kävin ammattikoulun viimeistä vuotta ja aloitin pikkuhiljaa opinnäytetyötä. Koulu oli suhteellisen rentoa ja mukavaa, kaikki oli täällä uutta ja jännää. Tästä hetki eteenpäin alkoi se opinnäytteen väsääminen jota sain suurimmaksi osaksi tehdä täältä kotoa käsin. Heräilin aamulla 8 aikoihin, söin aamupalan ja käväisin salilla. Salin jälkeen aloin tekemään kouluhommia ja välillä kävin vähän katselemassa juttuja sitä varten. Oma kotikin oli vielä kesken ja sinnekkin tehtiin hankintoja. Elämä oli ihanaa rentoa ja seesteistä lähes tulkoon ilman huolen häivää, Tein joitakin ilta ja viikonloppu vuoroja töitä. Kevät koitti ja vihdoin opinnäyte oli valmis ja sai  huokaista helpotuksesta. Vietimme ihania valmistujaisia ja kesä alkoi. Pääsin pariksi kuukaudeksi kesätöihin joka oli mukava juttu, mutta tein kahta työtä joka tiesi välillä 14h työpäiviä. Kesälomaa ehdin viettää 1,5 vkoa ja sen koko ajan olimme purjehtimassa, ei olisi kyllä voinut mukavammin lomaa viettää! Kesä vaihtui syksyksi sain kokopäivätöitä ja aloitin koulun. Pikkuhiljaa alkoi tulla koulutehtäviä, voimistelutreenit alkoi, kävin siinä samassa salilla ja pyöritin kotiarkea. Vihdoin koitti joulu ja sain olla aaton, joulupäivän ja tapaninpäivän rauhassa, joulu oli jälleen ihana <3 Nyt vuosi myöhemmin omassa kodissamme on edelleen ihanaa, se ei ole muuttunut miksikään. Olen joka arkipäivä 8 tuntia päivässä töissä, opiskelen samalla, salilla pitäisi käydä, mutta kun ei vain jaksaisi ja ehdi vaikka sitä eniten haluaisin kun töitten jälkeen pitää tehdä kouluhommia, Jätin pitkäaikaisen harrastukseni voimistelun myös taakse tällä viikolla sillä sekään ei enää ollut kivaa kun matkaa oli niin paljon ja ei enää jaksanut vain mennä tekemään mitään, olen myös selvästi tulossa vanhaksi, jalka ei veny sitten senttiäkään ja on viikon kipeä treenien jälkeen. Se siis siitä, yksi asia vähemmän joka on kiva juttu! Nyt haluan keskittyä saliharjoitteluun ja ryhmäliikuntoihin ja vihdoinkin saada näkyviä tuloksia! Koulu loppuu kesäkuussa joten enää ei ole paljon jäljellä ja haluaisin tsempata loppuun asti ja saada hyviä arvosanoja ja työllistyä alalla! Olen miettinyt miten sen tekisin kun alalle on tunkua ja työpaikat kortilla, olisi ihanaa kun voisin omalla toiminimellä työskennellä, perustaa kotiin pienen toimiston, kierrellä liikkeissä projektia varten ja rupatella asiakkaan kanssa kahvikupposen äärellä. Haluaisin elää elämää josta pidän ja josta nautin, en elämää jossa teen asioita kun on nyt vain pakko. En uskalla ottaa riskiä töiden suhteen, ehkä pitäisi, mutta kun päässäni pyörii vain että "mitä jos" ja "miten"? Miten kaikki muut saa nyttämään elämän siltä että se on kivaa ja siitä nautitaan mitä tehdään? Instagramissa tulee koko ajan vastaan profiileja joissa matkustellaan ympärimaailmaa vailla huolta huomisesta, eletään hetkessä eikä stressata, miten ihmiset tekee sen? Olenko missannut jonkun tilaisuuden tehdä itsekkin näin, onko se vielä madollista minunkin kohdalla? Onko ison tytön elämä aina tällaista hullunmyllyä, että aamulla herään ennen kuutta tulen töistä puoli neljä kotiin, laitan tiskit, teen ruokaa ja sitten laitan pyykit ja kello onkin jo yli viisi ja en ole ehtinyt istua, mutta seuraavaaksi täytyykin alkaa tekemään kolutehtäviä. Koulutehtäviä yritän tehdä kunnes lähden salille ja sieltä tullessani käynkin enää suihkussa ja melkeinpä sitten menenkin jo nukkumaan. Haluaisin niin kovasti keskittyä kouluunkin kunnolla, tehdä rauhassa ja ajatuksella projekteja, en enää väsyneenä jo töitä tehtyäni melkeen kuin aloittaa toisia töitä. Joka päivä vain mietin ja mietin miten mä sen teen, miten pääsen sille alalle ja miten oikeasti voisin elää sellaista elämää mistä todella nautin. Haluaisin töiden jälkeen iloisena ja tyytyväisenä tekemisiini illemmalla rauhassa mennä salille ja nauttia siitäkin pirteänä enkä rättiväsyneenä motivaatio nollassa. Levätä välillä ja vain rentoutua lehden ääressä kotona ilman, että tarvitsee stressata mistään.

Täällä blogissakin on ollut jo pitkään hiljaista ja syy lienee edellä, ei ole ollut aikaa eikä oikein aihettakaan kirjoittaa. Nyt olen helpottunut siitä, että tein päätöksen jättää voimistelun väliin sillä sekin vei matkoinenn yli viisi tuntia viikossa. Nyt vain todella toivon, että tämän vuoden aikana ovi töihin sisustuksen parissa avautuisi ja saisin koulun päätökseen. Odotan jo kovasti, että pääsisin purjehtimaan ja saisi jättää stressin rannalle ruikuttamaan ja itse lainehtia alloilla. Ensi viikolla lähdemme Henkan kanssa muutamaksi yöksi Tallinnaan ja odotan niin kovaa, että se hetki olisi jo <3

-Jenna-