4.3.2016

KASVUTARINA

Viimeiset kaksi vuotta on ollut aikamoista kasvua mallintöiden kannalta. Kaikki sai alkunsa kun Inez-lehti toteutti lukijoiden unelma päiviä ja hain mukaan siihen. Toivoin, että pääsisin edes yhtenä päivänä elämässäni näkemään millaista mallintyö on. Moni oli sanonut, että hae malliksi ja kuappakeskuksen mallihaussa yksi toimisto kerran kiinnostui ja kävin testikuvissakin, mutta en kuitenkaan aloittanut mallintöitä. Yhtenä päivänä sähköpostiini tuli viesti Inez lehdestä, että he haluavat toteuttaa minun unelmapäiväni! Yhtenä kesäisenä päivänä sitten menimme äitin kanssa Helsinkiin yhteen mallitoimistoon, jossa oli muutamien mallien kuvaukset. Pääsin seuraamaan kuvauksia ja kyselemään kaikkea. Lopuksi minusta otettiin ensimmäiset oikeat mallikuvat! Olin tuolloin 13 tai 14. 




Tuon reissun innoittaman päätin sitten syksyllä mennä teinimallikurssille. Se oli opettavainen ja milenkiintoinen ja sitä kautta löysin myös ystävän, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Kurssin lopussa oli testikuvaukset joista tämä kuva on peräisin. Silloin olin kyseisen toimiston sivuilla mallikurssilaisten joukossa, mutta en työskennellyt. Päätin, että haluan vaihtaa toimistoa ja menin tapaamaan Modelpointin Sari Saloa. Muistan kuinka minua jännitti se ihan hirveästi. Jouduin kävelemään, poseeraamaan ja minut myös mitattiin. Olin silloin vielä vähän lyhyt ja nuorikin, mutta silloin Sari jo sanoi, että minun on mentävä Milanoon. Odottelimme varmaan vuoden, pari kunnes menin syksyllä 2014 Modelpointin ammattimallikurssille.


Kurssilla opin todella paljon ja se oli aina viikon kohokohta! Meille opetettiin, kävelyä, koreografioita, miten esitellä vaatteitta näytöslavoilla, kuinka tulee käyttää meikkihuivia ja paljon muuta! Kurssiin kuului myös testikuvat. Näitä kuvia oonkin joskus näyttänyt täällä, mutta tässä nyt yksi. Epäonnisesti olin juuri loukannut jalkani, mutta ei se onneksi suuremmin haitannut.


Elämäni ensimmäinen näytös oli syksyllä mallikurssin aikana. Näytös oli Helsingissä Sam&Sally's nimisen kampaamon järjestämä. He halusivat kiittää asiakkaita kutsuvierasillalla jossa he näyttivät osaamistaan tekemällä meille kampaukset. Silloin jännitti, tunsin yhden ihmisen sieltä, muut olivat aivan uusia tuttavuuksia jotka nykyään ovat jo ihan tuttuja! Näytös meni kuitenkin hyvin!


Mallikurssin jälkeen menin kuvauksiin jolloin sain kansiooni ensimmäiset kuvat. Keväällä 2015 Sari kysyi, että haluaisinko lähteä hänen ja Mirkan kanssa huhtikuussa Milanoon etsimään sieltä toimistoa. Viikon mietin asiaa ja päätös oli vaikea, mutta päätin lähteä vaikka se pelottikin, sillä tiesin että jos sattuisinkin saamaan toimiston niin minun olisi lähdettävä kesällä sinne yksin. En uskonut saavani toimistoa, mutta lähdin katsomaan millainen se Milano on. Sillä reissulla koin myös ensimmäisen lentoni. Kiertelimme kahtena päivänä toimistoja ja jo ekana päivänä tärppäsi, se oli iso yllätys! Boom niminen mallitoimisto Milanossa halusi minut listoilleen! Se tiesi siispä lähtöä kesäksi Milanoon mallintöihin. Se todella jännitti sillä olisin ensimmäisen kerran viikoa kauemmin pois kotoa yksin vieraassa maassa ja tässä vaiheessa olin tehnyt vain kuvaukset ja yhden näytöksen.


3.6.2015 oli herätys kolmen aikaan yöllä sillä lentoni lähti aikaisin aamulla kohti Riikaa jossa odottelin monta tuntia vaihtaaksni Milanoon menevään koneeseen. Nyt jouduin selviytymään yksin lentokoneeseen. Olin lentänyt pari kuukautta ennen ensimmäisen kerran elämässäni ja mukana oli auttavia käsiä. Pelotti vähän minne päätyisin, mutta kaikki menikin hyvin ja seliydyin aina Milanoon asti. Seuraava haaste oli löytää juna joka menisi lentokentältä Milanoon. Pienen etsiskelyn ja kyselyn jälkeen löysin junan ja pääsin perille. Haasteet eivät loppuneet ihan vielä. Piti ostaa metrolippu ja löytää oikea metro. Jotenkin onnistuin senkin asian hoitamaan vaikka pari kuukautta aiemmin en tajunnu Milanon metroista mitään. Matka oli pitkä ja tuskainen sillä oli kuuma aurinkoinen päivä ja raahasin 20 kiloista matkalaukkuani ympäri Milanoa metroasemien portaita ylös ja alas. Loppujen lopuksi löysin toimistolle, jossa minua odotti jo toimiston väki. Sain siellä ohjeita ja bookkerini lähti saattamaan minua asunnolle, jossa oli jo paljon muita tyttöjä. Minun huoneessani asui yksi tyttö, Emily ja muutamaa päivää myöhemmin kanssamme muutti Bailey. Sain kyllä parhaat kämppikset, mitä voi toivoa!




Päivät kului castingeistä toiseen ravatessa ja metroihin kiirehtiessä. Iltaisin vain söin, kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Eka viikko oli vaikea, mutta sitten asiat alkoivat vähän sujua, kaikki oli hyvin erilaista kuin Suomessa ja se toikin pientä ahdistusta. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja muutaman työnkin sain siellä ollessani. En kadu hetkeäkään vaikka välillä vaikeaa olikin, mutta oikealla asenteella selviää kaikesta!




Kotiin lähdin Milanosta 3.7.2015. Viimeisenä iltana kävimme huonekavereideni kanssa kiertämässä vielä kerran Duomon alueen ja lopuksi syömässä. Milanosta sain muutamia kavereita ja ikävä onkin todella kova.



Milanosta tulon jälkeen olen tehnyt jonkun verran näytöksiä täällä Suomessa. Kauppakeskusnäytöksiä, kutsuvierasnäytöksiä jne. Olen myös päässyt työskentelemään monien hienojen ihmisten kanssa ja näytösten myötä olen tavannut monta niin ihanaa ihmistä joiden näkemistä aina odottaa joka näytöksessä!



Milanosta tulon jälkeen olen tehnyt myös kahdet kuvaukset Suvin kanssa. 

Nämä kaikki kokemukset ovat kasvattaneet ihan hirveästi, yksin asuminen ja selviytyminen, vieras kieli, uudet ihmiset, näytöksissä toimiminen ja itsevarmana pysyminen. Aiemmin olin paljon hiljaisempi ja ujompi, mutta nykyään uskallan esimerkiksi puhua vieraammillekkin ihmisille helpommin. Tulevaisuudesta mallintöiden suhteen ei ole vielä oikein tietoa, mutta en usko että se todellakaan jää tähän!


-Jenna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti